Teatterihorroria ja tuijotusta tulevaisuuteen.

Meillä on tällä viikolla vapaa viikko koulusta ja itsenäisiä tehtäviä ja opiskelua. Mulla on rästissä noita teatterihistorian tehtäviä ja niitä pitäisi yrittää väkertää. Ensi viikon lauantaina lähden Helsinkiin ja sitä ennen on vaikka mitä tehtävää. Onneksi oon saanut ulkopuolisen silmän katsomaan mun teatterikorkeakoulun tehtäviä, ettei tarvitse yksin sekoilla. Sitä on kuitenkin aina vähän epävarma, kun itsekseen tekee.

Eilen oltiin Minnan ja lasten kanssa pitkällä lenkillä. Aurinko paistoi ja tuli hyvä mieli. Juoksin vähän ja olin heti aivan happikuoleman partaalla, puuskutin ku pieni paviaani. Ihmettelen, miten mun kunto on voinut näin paljon laskea..Sen siitä saa, kun pitää pitkiä treenitaukoja. No muutosta parempaan on jo tullut tähän asiaan. Ihanaa, asiat on edistyneet monella saralla ja innokkaana odotan tulevaa kesää ja muutosta mikä siihen liittyy.. <3 Ville on laivalla ja on ollut tylsää ilman sitä. Vaikka teenkin koko ajan jotain. No ollaan puhuttu puhelimessa ja facebookissa ja äkkiä tää neljä viikkoa yleensä menee..

Nyt riennän teatterihistorian tehtävien pariin.

Lauantaisia lätinöitä..

Moi. Mun olis pitänyt mennä tänään jo kymmeneltä treenaamaan koululle, mutta täällä mä istun kotona koneella. No annoin itselleni aikaa klo 12 raahata luuni sinne harjoittelemaan teatterikorkean pääsykokeisiin. Siis mun pää selkeästi stressaa niitä kokeita, mutta en saa itsestäni vain aikaiseksi mitään. Näen esimerkiksi koko ajan unia siitä pääsykoetilanteesta ja keksin uusia sanoja mun lauluun unessa.

Olen treenannut muuten hyvin tämän viikon. Oon käynyt neljä kertaa salilla ja huomenna tulee ilmeisesti viides päivä. Toinen jalkatreeni tälle viikolle. Ja painoja on saanut nostaa joka kerta, vaikka siis nyt puhutaan todella pienistä painoista alle 50 kg jaloissa ja käsissä aivan mitättömän pienista, mutta jostainhan se on aloitettava vai mitä. Lisäksi yksi aamulenkki vedetty tälle viikolle ja kolme kertaa akrobatia treenit koulussa. Tehdään demoa akrobatiassa. Mun ryhmässä on Violetta ja Tomi. Meillä meni todella huonosti perjantain harjoitus. Mä oon vaan huonontunut koko ajan..:( Potkunyrkkeilyssä en ole käynyt pitkään aikaan. Toisaalta kaipaan sitä hirveästi, mutta samalla iskee vitutus, kun jos alan käymään siellä tyyliin kerran viikossa niin tiedän, että se ei riitä mulle. Koulussa on pitkiä päiviä, enkä ehdi sinne treeneihin. Ennemmin oon sitten menemättä ollenkaan, kun käyn vaan satunnaisesti mistä ei ole mitään hyötyä ei tekniikan eikä kunnonkaan kannalta. No oon  tehnyt omia treenejä ja käynyt kertaviikkoon astangajoogassa. Se on ihan kivaa, vaikka musta on aina tuntunut, että vaan hörhöt joogaa. Ehkä mä sitten olen vähän hörhö.

Meille tulee Villen kanssa ilmeisesti kaanaankoirapentu. Tai munhan se tulee olemaan, mutta kuitenkin Villen siunaus piti asialle saada koska yhteisestä perheenjäsenestä on kyse. Nyt vihdoin se myöntyi.. (Mulla on kyllä maailman ihanin poikaystävä kaikin puolin) Pennut on syntyneet 23.4.2012, mutta luovutus on kesäkuun puolessa välissä. Pienen matkan takaa pitää pentu hakea. Nimittäin Ruotsista. Ensin Tukholmaan laivalla Turusta yli ja siitä vielä 440 km aivan Etelä-Ruotsiin Alvesta niminen paikkakunta/lääni. En ole ihan kartalla, että millä nimellä sitä kutsutaan. No laitoin tälle kasvattajalle sähköpostia, kun oli laittanut mulle meiliä, että pennut on syntyneet, että haluaisin narttupennun ja mielellään juuri tästä pentueesta. Toiset pennut ovat myös tulossa.Niitä odotetaan syntyväksi tämän viikonlopun aikana. Ei tämä kasvattaja ole vastannut mitään vielä tähän mun sähköpostiin.Täällä jännityksessä odottelen, että mitä se vastaa ja minkälaista pentua se meinaa mulle tarjota. No täytyy taas muistaa, että on muitakin, ketä sitä kaanaankoira pentua odottelee en suinkaan ole ainut. Oon vaan vähän sellainen, että kaikki tänne mulle heti nyt ihminen, enkä jaksais odotella mitään vastauksia vaan haluan tietää heti mitenkä ne asiat on. Eipä muuta. Tiskit odottaa ja kohti koulua.

Työharjoittelu syksyllä

Nyt jo jonkin aikaa sitten varmistui, että päästään työharjoitteluun Vaasan kaupunginteatteriin. Minä, ja kaksi muuta meidän luokalta on mukana joulunäytelmässä Viiru ja Pesonen. Innolla odotan kyllä tulevaa syksyä. Ja ennen kaikkea odotan tulevaa kesälomaa. Enää tasan kuukausi niin alkaa loma.

Nyt ollaan koulussa tehty lyhytelokuvaa ja se on viimeistä fiilausta vaille valmis. Taiteilijan työ ei ole mitään kompromisseja ja tänä vuonna meillä on tosi paljon ollut ryhmätöitä ja ryhmätyöskentelyä. Mä oon jo jotenkin väsynyt siihen. Ettei mitään omia ideoita saa läpi ja pitää tehdä kompromissi, joka helvetin asiassa. Mun ainoa valonpilkahdus oli syksyllä, kun tehtiin omat ohjaustyöt ja sain tehdä just niiinkuin itse halusin ja toteuttaa visioitani. Vaikka itse sanonkin niin se mun ohjaustyö oli aivan saakelin hyvä ja olin kyllä todella tyytyväinen, että sain niin hyvän ryhmän ja parhaat näyttelijät itselleni. No joo vielä viimeiset viikot pitää puristaa niin tämä vuosi on pulkassa.

Ja vielä siitä työharjoittelupaikasta. Ensin olin lähdössä Kiinaan Pekingin oopperaan, koska halusin tehdä jotain fyysistä. Minua ei kuitenkaan kelpuutettu sinne, koska olin liian hidas nappaamaan koreografioita. Seuraavana päivänä tuli tämä Vaasan kaupungiteatterin tilaisuus. Totta puhuen, luulen, että mulle on paljon enemmän hyötyä Vaasan kaupunginteatterin työharjoittelupaikasta, kuin jostain Pekingin oopperasta, kun en kuitenkaan ole mikään fyysinen näyttelijä.

Kuvia vihdoin ja viimein.

Syksy 2011 koulu projekti, joka esitettiin Turussa. Tanssi-esitys, joka valmisteltiin itse.

Juhannus 2011

Meikkikurssi kevät 2011. Tältä näytän sitten vanhana.

Meikkikurssi koulussa. Nuorennusmeikki

Sama nuorennusmeikki eri vaatteet.

Kohti kesäkuntoa.

Kovalla tohinalla pitäisi valmistautua teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. En vain ole saanut aikaiseksi  oikein mitään. Mun suurin mielenkiinto on tällä hetkellä treenaus ja fitness mallisen varalon tavoittelu. Toisaalta tuntuu tyhmältä hakea teatterikorkeakouluun, koska mulla on jo koulupaikka, mutta yrittänyttä ei laiteta, Ja tiedän, että haluan sinne, kun kaiholla aina katson nimilistan sisäänpäässeistä. Toisaalta uskon myös siihen, että ihminen pääsee sinne minne on tarkoitettu. Ja kyllä ne ovet vielä teatterikorkeaan aukeavat, jos se paikka on mulle tarkoitettu.

Nyt olen palannut luonnollisille juurilleni hiusvärini suhteen. Kasvatan omaa väriäni takaisin. Kävin juuri kampaajalla ja se sanoi minulle, että sulla on hiekan väriset hiukset ei ollenkaan maantienväriset niinkuin suomalaisilla yleensä. Jotain positiivista siis tässä hiusvärissä. Pitäis lisätä kuvia tänne blogiin, koska todella tylsä lukea blogia missä ei ole ollenkaan kuvia. Muutenkin pitäisi päivittää hieman aktiivisemmin tätä blogia.

Mulla menee hermot tuolla koulussa ja olen nyt muutaman viikon ollut todella alamaissa. Ihmetystä herättää miten jotkut ihmiset voivat olla niin itsekkäitä ja ajatella vain itseään, ettei niiden maailmaan mahdu mitään muuta. Okei myönnetään, en itsekään ole todellakaan täydellinen. Ville saa tuntea nahoissaan kaikki ne mun huonot puolet. Hermoilun ja huutamisen. Kouluun tullaan hakemaan sääliä ja istutaan siellä viltit korvissa ja voivotellaan, että voi voi, kun voin niin huonosti. Meidän luokalla on koko ajan joku kipeä. Anteeksi nyt vaan, mutta tsempatkaa nyt herran jumala ihmiset vähän. Teidän pitäisi olla enemmän kiitollisia siitä mitä teillä on, eikä koko ajan valittaa vaan jostakin. Ja hei, kukaan ei pakota teitä olemaan koulussa. Olette itse valinneet juuri tämän alan ja sitten pitäisi mielestäni näyttää, että pystyy tähän, eikä luovuttaa heti. Sitten, kun joku ohjaaja sattuu olemaan kiinnostunut meistä ja tulee käymään niin esitetään niin hyvinvoivaa jotta ja halutaan niin maan perkeleesti näyttelijöiksi. Omat mahdollisuutensa pilaa, kun lorvii liikaa..Myönnän.. mulle vaikeuksia tuottaa keskittyminen ja välillä olen pihalla kuin lumiukko ja ajatukset vaeltaa aivan jossain muualla kuin pitäisi. Tiedostan kuitenkin ongelmani, enkä syytä ketään muuta niistä tai kuvittele olevani parempi kuin olenkaan. Narsistisia ihmisiä on valitettavan paljon teatterialalla olen joutunut huomaamaan. Välillä mietin, että olenko itsekin narsisti.

Haluaisin levittää hyvää mieltä ja iloa ympärilleni ja näyttää, että se mitä teen on tärkeää, mutta tuntuu,että joskus ihmiset yrittää väkisin vetää maton jalkojen alta. Osoittaakseen vaan omaa paremmuuttaan tai ylemmyyttään. Päätin, että en ala kilpailemaan rooleista, enkä mistään muustaakaan. Minusta ei tule mitään perseennuolijaa tai rasittavaa tyyppiä, joka yrittää epätoivon vimmalla luoda ja haalia kontakteja. Mä olen sitä mitä olen ja jos sen kelpaa tällaisena niin sitten ei voi mitään. Enää viisi viikkoa ja alkaa kesäloma. Odotan innolla. Ehtii treenata vaikka kolme kertaa päivässä. Ps. Tämän viikon olen syönyt bodycampin ohjeiden mukaan ja tämä on kuudes päivä, kun en ole vetänyt mitään herkkuja. Olen aika ylpeä itsestäni. Täältä tullaan Teatterikorkea!