Syksyn sävyjä

Musta tuntuu, että mun elämä kiertää ympyrää. Oon taas sadannen kerran ilmoittautunut tanssitunneille ja astanga joogaan, mutta en ole vielä kertaakaan ehtinyt tunneille. Mulla on hirveä muutoksen tarve ja tunne, että mun pitää tehdä tilaa jollekin uudelle. Mitä se on? En vielä tiedä. Olen kirjoittanut aamusivuja ja odottelen, koska mun luovuus puhkeaa kukkaan. Luin jotain vanhoja runoja, joita olin kirjoittanut. Haluaisin kirjoittaa enemmän

Ihminen on kuilu pyörryttää kun sinne katsoo.

Elämä menee pikku hiljaa eteenpäin, vaikka välillä haluaisi jäädä menneeseen. Elämä menee väkisin eteenpäin. Muistoja ei voi riistää multa ketään muistot jää, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi.

Hyviä uutisia. Pääsin Mikkelin työväennäyttämöpäiville esitykselläni Kieroon Kasvatettu. Erittäin iloinen olen tästä sen takia, koska Kieroon Kasvatettu oli kokonaan omaa käsialaani. Kirjoitin, ohjasin ja näyttelin itse kyseisessä kipaleessa. Mun raadissa on Miko Jaakkola ja Kati Outinen. Saadaan palaute esityksen jälkeen. Esitys esitetään kaksi kertaa Mikkelissä.

Nyt keväällä mulla alkoi yksi teatteritaiteen perusopetuksen ryhmä. Se on kyllä tosi antoisaa vaikka kauhulla aina odotankin tunteja. Tuntuu, että neljän vuoden koulukaan ei ole valmistanut mua kohtaamaan niitä ihania, innokkaita, villejä ja sanavalmiita nuoria. Ne osaa aina kyllä yllättää. Mua pelottaa, etten edes osaa opettaa niille mitään. Tuntuu, että ne on paljon paremmin mukana elämän menossa kuin minä. Tänään olin katsomassa Vaasan kaupunginteatterissa Taikatalvi esityksen muumeista. Jäi kyllä sanaton olo. Lapsia ei saisi aliarvoida. Kysymys kuuluu: Miksi Suomessa ei tehdä kunnollista lastenteatteria? Tähän kohtaan mun pitäisi varmaan perustella toi mun väite, mutta en nyt perustele.

Nyt kevätkaudella alkoi taasen teatteri ja kasvatus opinnot Helsingissä ja sinne suuntaan taas viikon päästä.  Kirjoitettiin näytelmä sovitus Woyzeckin pohjalta ja nyt saadaan kurssitoverilta palaute seuraavaan kertaan mennessä. Rahaa ei oo, mutta onnellinen oon, voisi olla tämän päivän motto. Mä vielä odotan sitä elämäni elokuvaroolia ja sitä, että kaikki mun rahahuolet kaikkoaa kuin tuhka tuuleen jonkun huippumahtavan teatteridiiilin johdosta. Haluan olla taiteilija, mutta vihaan olla köyhä. Hankala yhtälö. Tässä ihanaa valoa pimeään iltaan.

Sain kaksi stipendiä ja työttömänä

Valmistuin keväällä teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Vaasassa ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta. Tällä hetkellä  olen työtön. Ei auttanut vaikka sain kaksi stipendiä. Kukaan ei tule kotoa töihin hakemaan se on kyllä huomattu. Mua masentaa, enkä jaksais mitään. Juuri nyt kun pitäisi olla eniten virtaa markkinoida itseään en saa itsestäni mitään irti. Haluan olla taiteilija. Olenko siltikin liian laiska ja pelkään liikaa?

Koiranäyttely karuselli

Heikin juoksuaika on vihdoin loppu ja koirat on ikionnelisia, kun ne saa vihdoin olla yhdessä. Ollaan käyty Dangon kanssa kahdessa Match Showssa harjoittelemassa. Lauantaina päästään tositoimiin molempien koirien kanssa, kun mennään Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn botniahalliin. Meidän pitää kyllä harjoitella vielä joka ilta, että saatais edes jonkunlainen tulos. Tässä kuva Dangosta ensimmäisessä Match Showssaan Maalahdessa.

Maanantai migreenissä

Mulla on nyt kaksi päivää ollut jumalaton päänsärky. Koulu on loppusuoralla ja mielessä on kysymys, että mitä mä sitten oiken isona teen? Pelottaa, etten osaa tai halua ohjata mitään lapsiryhmiä ja vielä enemmän pelottaa, että jään valmistumisen jälkeen yksin ja kukaan ei halua tehdä mun kanssa mitään yhteisiä projekteja, kun tietää miten ärsyttävä ja vittumainen oon ihmisenä. Pelkään, etten saa enää ikinä näytellä ja tuntuu, että mun "ura" oli sitten tässä. Vaikka mitään uraa ei vielä edes ole ollutkaan. Sen tiedän, että suunnatonta iloa ja kiitollisuutta mulle tuottaa juuri se, että saan näytellä, mutta pelkään vaan, että kukaan muu ei tajua, että mut on luotu näyttelemään. (Suomennettuna: Mä en oo vaan vielä itse tajunnut miten lahjaton oon vaikka muut tietää sen jo) Toisaalta uskon siihenkin, että elämä kantaa ja jokainen löytaa sen oman paikkansa täältä maailmasta. Munkin pitäisi lopettaa tää ruikutus ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Se on ainakin ihan varma, että valmistumisen jälkeen mua ei ketään kotoa tule hakemaan vaan täytyy itse olla aktiivinen ja etsiä ja löytää ne omat tulevat työt.

Haen nyt taas sadannen kerran Teatterikorkeakouluun ja Nätyyn. Teakkiin haen tällä kertaa maisteriohjelmaan, mutta tuskin sinne pääsee. Huhut kertoo, että ne ei ikinä ota ketään sinne. En tiedä sitten pitääkö paikkansa vai ei. Mulla ei ole mitään motivaatiota liikkumiseen. Tilasin bodycampilta taas puolen vuoden ohjelmat ja kaksi kuukautta on jo mennyt ja en ole päivääkään noudattanut ruokavalio ohjeita saatika liikuntaohjeita. Koirien kanssa tulee nyt kyllä luojan kiitos käveltyä joka päivä edes vähän, mutta en oikeastaan edes laske sitä liikunnaksi. Mulla on nyt taas joku masennusvaihe vissiin päällä ja välillä olen suorastaan riehakas. No varmaan auttaisi sinne kouluun pääsyä, että aloittaisi pikkuhiljaa valmistautumaan. Nyt marinat pois ja toimintaa!! Kyllä ne raatilaiset varmaan jo tänä vuonna tajuaa mun piilevät kyvyt. Mä niin haluaisin uskoa, että pääsen kouluun. Aina sinne joku pääsee. Olisinpa se joku minä.

Tapout Xt

Latasin netistä. Tapout xt ohjelman. Siinä luvataan 90 kymmenessä päivässä huikeita tuloksia. Oon tehnyt tota bodyflowta jonkun verran ja tuntuu, että tiedostan paremmin kehoni ja (ehkä) liikun sulavammin. Vaikka muutokset on aivan minimaalisia. Pikkuhiljaa täältä tullaan huippu, uusi toimiva keho. Eilen meillä oli maskdemo ja jäi jotenkin huono fiilis. Siis omasta suorituksesta. Taas mulla on sellainen vaihe, että musta tuntuu, että en osaa mitään ja oon joka asiassa aivan yli huono. Tuntuu niin kuin löis päätä seinään kerta kerran jälkeen.  No toivotaan, että tämä alakulo lähtee, kun aloitan kunnolla treenaamaan.

Laiska lauantai

Eipä ole tullut päivitettyä blogia sitten aikoihin. Viimeinen scenkonst-vuosi menossa. Suunnitellaan mahtavimpia festareita ikinä. Vielä kun sitä tietäis mitä tekisi lopputyöksi..?  Olen aloittanut astangajoogan varmaan neljännen kerran elämässäni. Nyt ajattelin vihdoin käydä edes alkeiskurssin loppuun.  Kotona olen tehnyt bodyflowta. Tilasin tuon Bodyflow+dvd:n netistä. Tässä vähän kuvausta: 

Jos mustakin kehittyis näiden harjoitusten jälkeen kehonsa tiedostava ja hyvin kantava suora ihminen.

 

Lempeän tehokas kehonhuoltomenetelmä

Bodyflow by Janice Redman on eri-ikäisille ja -kuntoisille sopiva liikuntamuoto. Bodyflow yhdistää useiden kehonhuoltometodien parhaat puolet mahdollistaen lihaskunnon, venyvyyden ja stressinsietokyvyn kehittymisen harjoittelijan omassa tahdissa.

Bodyflow-menetelmä löytää inspiraationsa pilateksesta, joogasta, alexander-tekniikasta, tanssista - ja ennen kaikkea ihmisvartalosta ja sen liikkeistä. Harjoituksissa pyritään yhdistämään liike ja hengitys sulavaksi virraksi, flow’ksi. Lihakset vahvistuvat, keskivartalon hallinta paranee, fyysiset ja henkiset jännitykset sulavat. Huonojen työasentojen jäykistämät nivelet löytävät luonnolliset liikeratansa, muissa lajeissa usein vähäiselle käytölle jäävät pienet lihakset aktivoituvat.