Rähinää räkätaudissa

Nyt ei ole ollut esityksiä eilisen jälkeen. Seuraava esitys on launtaina. Vaihtelevat arvostelut saatiin. Pohjalaisen arvostelu oli aivan semihyvä. Vasabladet taas haukkui meidät aivan lyttyyn. Varsinkin mut ja Tomin. Meidän kaikki roolisuoritukset oli kuulemma aivan samanlaisia. No mulla on tohon asiaan painava vastalause. Luulen, että myös Tomilla on. Yleisö on kyllä tykännyt ja sieltä on tullut hyvää palautetta. Ehkä se on tärkeintä. 

Mulla on kauhea flunssa päällä ja en ole ollenkaan treenannut tällä viikolla. Huomenna ajattelin lopettaa tän sairastelun ja mennä salille.  Siellä olis ihania uusia tunteja joilla en ole ollenkaan ehtinyt käydä.  Pitäis päivittää tänne enemmän kuvia. Jatketaan viikkoa. Lähden pitämään draamatunteja lapsille.

...Viimeisiä viedään...

Teatterilla on tahkottu nyt viimeisiä harjoituksia ja esityksissä on ollut koeyleisöä. Sain kahdensuuntaista palautetta meidän opettajalta ja muulta taholta. Nyt oon funtsaillut ja todennut, että oikeassahan ne palautteen antajat on. Se on ihanaa, kun ulkopuolinen silmä näkee niin paljon paremmin kaiken. Ja suora ja rehellinen palaute on ainut ase miten voi kehittyä. Mä otan aina kaiken negatiivisen palautteen niin raskaasti. Ja nyt ei todellakaan ole aikaa masentua ja jäädä surkuttelemaan, että voi että, kun olen huono vaan pitää käyttää se saamansa palaute hyödyksi ja uskoa täysillä siihen mitä tekee. Nythän mä elän mun unelmien elämää. En kai mä heti aio luovuttaa. Ja hyvällä mallilla tässä ollaan kaikin puolin. Pitäis olla kiitollinen, että saa tehdä tätä työtä. Ja että saa isoja haasteita.

Oon miettinyt, jos aloittaisin toisenkin blogin, johon kirjoittelisin treenauksesta ja tavoitteista sillä saralla, kun tännekin tuntuu sitä juttua aina tulevan. En tosin tiedä jaksanko päivittää kahta blogia. Tämän yhdenkin kanssa on vähän välillä niin ja näin. Treeneihin olen tällä viikolla ollut oikein tyytyväinen. Olen käynyt kävelylenkeillä tuo mun polvi ei salli mun vielä juosta ja yritän nyt olla rasittamatta sitä, että se parantuis mahdollisimman nopeasti. Sain tohon polveen tulehduskipulääkket, että eiköhän se siitä. Siis olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa salilla ja tehnyt kahvakuulajumpan kotona. Lisäksi olen joka aamu kävellyt Hexan kanssa rasvanpolttolenkkejä 45- 55 minuuttia. Meillä on huomenna vapaa. Ajattelin nukkua pitkään. Hyvä viikko takana.  

...Lauantain lätinöitä...

Heräsin hetki sitten. Eilisen päivän vietin pääterveysasemalla odottaen lääkäriaikaa polvelleni. Ei siinä polvessa mitään vikaa ollut. Onneksi. Lievää turvotusta ja buranaa naamaan. Urheillakin saa jos käyttää polvisuojaa, että se tukee sitä polvea. Käyn tänään apteekissa hakemassa itselleni polvisuojat. 

Tää mun asunto (tai oikeastaan Villen) on taas kuin hävityksen kauhistus. Oon miettinyt, että miten kirjoitan portfoliota tästä syksystä, kun ollaan vain tuolla teatterilla. Päätin etten mene akrobatia tunneille, vaikka ne on valinnaisia, kun en pysty sitoutumaan kunnolla niihin tunteihin. Jaakobbi ei varmaan tykkää, jos myöhästelen aina ja tuun viime tipassa. Säästetään ne myöhästelyt sitten sinne tammikuuhun. Mulla on kauhea kriisi mun elämän kanssa. Jämähdänkö tänne Vaasaan loppu iäkseni ja en ikinä pääse tonne suureen maailmaan. Haluaisin matkustella ja nähdä maailmaa ja tämä toinen puolisko taas viihtyy vähän liian hyvin täällä Vaasassa. Vaikka toisaalta mun pitäisi myös tulla vähän vastaan omien unelmieni ja haaveiden kanssa, mutta kuinka paljon olen valmis tinkimään omista unelmistani...Tai ehkä pitäisi esittää kysymys, että kuinka pystytään yhdistämään molempien unelmat ja elää yhdessä molempia tyydyttävää elämää...

Mua pelottaa jo nyt valmistuminen, jonka jälkeen itse pitää yrittää hommata kaikki työt ja "tyrkyttää" itseään joka luukulla. No ehkä ei ole vielä ajankohtaista stressata työelämää. Nyt vaan joudun ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään tuon työharjoittelun hyvin. Meillä on hyvä porukka tuolla teatterilla ja pitää ajatella, että tekee hienon ja mieleenpainuvan esityksen lapsille. Mun on ollut jotenkin tosi vaikeaa vain näytellä ohjaajalle. En ole saanut itsestäni mitään irti. Ohjaaja varmaan miettii, että v***u mitä paskaa. Toisaalta taas vaikea tehdä tai kehittää roolihahmoa, kun tuntuu ettei ole saanut kunnon palautetta, että onko ylipäänsä mikään siinä tekemisessä hyvää tai huonoa.  Itse olen kyllä myös toope, kun en uskalla kysyä palautetta..No vielä on harjoituskautta jäljellä ja tuntuu, että kyllä koko ajan mennään eteenpäin. Ensi viikolla saadaan oikeat lavasteet, ehkä sitten taas lähdetään nousukiitoa eteenpäin. Jokainen ohjaaja on erilainen ja se on totta, että vaikea antaa palautetta, jos näyttelijä (minä) seisoo tumput suorina eikä uskalla kokeilla mitään. EI sais pelätä vaan pitäisi uskaltaa.