Kovalla tohinalla pitäisi valmistautua teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. En vain ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Mun suurin mielenkiinto on tällä hetkellä treenaus ja fitness mallisen varalon tavoittelu. Toisaalta tuntuu tyhmältä hakea teatterikorkeakouluun, koska mulla on jo koulupaikka, mutta yrittänyttä ei laiteta, Ja tiedän, että haluan sinne, kun kaiholla aina katson nimilistan sisäänpäässeistä. Toisaalta uskon myös siihen, että ihminen pääsee sinne minne on tarkoitettu. Ja kyllä ne ovet vielä teatterikorkeaan aukeavat, jos se paikka on mulle tarkoitettu.
Nyt olen palannut luonnollisille juurilleni hiusvärini suhteen. Kasvatan omaa väriäni takaisin. Kävin juuri kampaajalla ja se sanoi minulle, että sulla on hiekan väriset hiukset ei ollenkaan maantienväriset niinkuin suomalaisilla yleensä. Jotain positiivista siis tässä hiusvärissä. Pitäis lisätä kuvia tänne blogiin, koska todella tylsä lukea blogia missä ei ole ollenkaan kuvia. Muutenkin pitäisi päivittää hieman aktiivisemmin tätä blogia.
Mulla menee hermot tuolla koulussa ja olen nyt muutaman viikon ollut todella alamaissa. Ihmetystä herättää miten jotkut ihmiset voivat olla niin itsekkäitä ja ajatella vain itseään, ettei niiden maailmaan mahdu mitään muuta. Okei myönnetään, en itsekään ole todellakaan täydellinen. Ville saa tuntea nahoissaan kaikki ne mun huonot puolet. Hermoilun ja huutamisen. Kouluun tullaan hakemaan sääliä ja istutaan siellä viltit korvissa ja voivotellaan, että voi voi, kun voin niin huonosti. Meidän luokalla on koko ajan joku kipeä. Anteeksi nyt vaan, mutta tsempatkaa nyt herran jumala ihmiset vähän. Teidän pitäisi olla enemmän kiitollisia siitä mitä teillä on, eikä koko ajan valittaa vaan jostakin. Ja hei, kukaan ei pakota teitä olemaan koulussa. Olette itse valinneet juuri tämän alan ja sitten pitäisi mielestäni näyttää, että pystyy tähän, eikä luovuttaa heti. Sitten, kun joku ohjaaja sattuu olemaan kiinnostunut meistä ja tulee käymään niin esitetään niin hyvinvoivaa jotta ja halutaan niin maan perkeleesti näyttelijöiksi. Omat mahdollisuutensa pilaa, kun lorvii liikaa..Myönnän.. mulle vaikeuksia tuottaa keskittyminen ja välillä olen pihalla kuin lumiukko ja ajatukset vaeltaa aivan jossain muualla kuin pitäisi. Tiedostan kuitenkin ongelmani, enkä syytä ketään muuta niistä tai kuvittele olevani parempi kuin olenkaan. Narsistisia ihmisiä on valitettavan paljon teatterialalla olen joutunut huomaamaan. Välillä mietin, että olenko itsekin narsisti.
Haluaisin levittää hyvää mieltä ja iloa ympärilleni ja näyttää, että se mitä teen on tärkeää, mutta tuntuu,että joskus ihmiset yrittää väkisin vetää maton jalkojen alta. Osoittaakseen vaan omaa paremmuuttaan tai ylemmyyttään. Päätin, että en ala kilpailemaan rooleista, enkä mistään muustaakaan. Minusta ei tule mitään perseennuolijaa tai rasittavaa tyyppiä, joka yrittää epätoivon vimmalla luoda ja haalia kontakteja. Mä olen sitä mitä olen ja jos sen kelpaa tällaisena niin sitten ei voi mitään. Enää viisi viikkoa ja alkaa kesäloma. Odotan innolla. Ehtii treenata vaikka kolme kertaa päivässä. Ps. Tämän viikon olen syönyt bodycampin ohjeiden mukaan ja tämä on kuudes päivä, kun en ole vetänyt mitään herkkuja. Olen aika ylpeä itsestäni. Täältä tullaan Teatterikorkea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti