Tuulen tuivertama tukka ja villejä ideoita.

Sain tänään idean. Aivan mahtavan idean. Pelottavan idean. Jännittävän idean. Haluaisin lähteä vaihto-oppilaaksi Ruotsiin, johonkin teatterikorkeakouluun. Olen tänään katsonut netistä Ruotsin eri teatterikorkeakoulua. Sain selville, että Ruotsissa on nelja eri teatterikorkeakoulua, Tukholmassa, Göteborgissa, Luleåssa ja Malmössa. Ajattelin hakea johonkin noista, mutta katotaan nyt. Pitäisi löytyä sopiva ajankohta ja miettiä, että koska sinne sitten lähtisi. Kuulostaa todella hyvältä, mutta saa taas nähdä jääkö nää mun suunnitelmat pelkän suunnitelman asteelle. Jännittävää. Katsotaan.Kuunnellaan.

Sunnuntaisia satuiluja.

Mulla on ihanan euforinen olo. Olin eilen Scandinavian music groupin keikalla Royalissa. Keikka oli aivan mahtava ja fiilistelin täysiä. Koulussa meillä oi viimeinen lukukausikeskustelu ennen kevään päätöstä. Sain todella hyvää ja posiitivista palautetta. Minun ääni tai äänenkäyttö, jota tämän koko vuoden on yritetty korjata ja parantaa on parantunut jo huomattavasti ja edistystä on tullut. Sain myös hyvää palautetta tämän kevään viimeisestä näytelmästä. Tämä saamani palaute lämmittää todella mieltäni. Työ ei suinkaan pääty kuitenkaan tähän. Jos on yli kaksikymmentä vuotta puhunut väärin ja jännittänyt kurkkua niin, ei vuoden eikä edes parin työ auta vaan koko ajan on jatkettava.

Huomenna alkaa muutenkin mun elämäntapa remontti. Aloitan taas liikunnan ja pyrin ottamaan sen osaksi joka päiväisiä rutiinejani. Eva Wahström on kannustajani ja esikuvani. Haluan saada kauniin ja lihaksikkaan vartalon, jossa viihdyn. Ehkä on myöhäistä haaveila potkunyrkkeilijän kilpaurasta, mutta unelmia pitää olla. Liikkuminen ja nyrkkeily pelkästään omaksi iloksi riittää varmasti myös. Ja tupakanpoltto loppuu. Heti. Huomenna.

Melkein viimeistä viedään.

Tänään on toiseksi viimeinen esitys meidän koulun näytelmästä. Ville tulee katsomaan. Saa nähdä mitä se tykkää. Tänään olin kymmeneltä Wasa Teaterissa ottamassa mittoja syksyä varten. Sain ohjeet etten saa värjätä hiuksia, enkä leikata ollenkaan ennen syksyä. Ne tekee sitten kaiken siellä teatterilla ja vieläpä ilmaiseksi. Opiskelijan budjetille nää parturissa käynnit ei sopisi oikeastaan ollenkaan. Otsatukka pitää myös kasvattaa pois. No eipä siinä mitään kuljen tän rehuletin kanssa sitten koko kesän. Luin tänään koulun ilmoitustaululta jostain workshopista, joka pidettäisiin Ahvenanmaalla 1-4.8 ja se olisi meille scenkonst opiskelijoille halvempi. Olisi ihanaa mennä siihen. Ymmärsin, että siellä painotetaan kehollista ilmaisua. No katsotaan, jos saan järjestettyä työkuviot niin, että pääsen sinne. Olisi kyllä aivan mahtavaa.

Häpeän itseäni.

On pitkä aika, kun olen kirjoittanut mitään tänne blogiini, ja ajattelin nyt vihdoin ja viimein avata sanaisen arkkuni. Hyviä uutisia täältä Vaasan suunnalta. Meidän scenkonstin koulutusohjelma sai jäädä Vaasaan. Päätös tehtiin enemmistön päätöksellä 25.3.2011. Kaikki oppilaamme ovat syvästi huojentuneita ja iloisia. Wasa teater on myös osoittanut tukensa meille ja, kuin mansikka kermakakun päällä Wasa Teater tekee kanssamme yhteistyötä tulevana syksynä ja ottaa koko meidän luokan ensi vuonna siis toisen vuoden opiskelijat mukaan syksyn musiikkipainoitteiseen näytelmään Hemsång. Olemme todella riemuissamme syksyn tulevista koitoksista.


Meillä on menossa kevään toinen produktio luokkamme kanssa. Psykologinen draama, joka on huikea suoritus, koko illan pitkä kaksi ja puoli tuntinen näytelmä. Valmistusprosessi oli kiihkeä ja nopea. Kaikki sujui kuitenkin mielestäni erittäin kivuttomasta. Minä itse olen näyttelijänä hitaasti lämpeävää tyyppiä ja Gaby meidän ohjaaja-opettajamme on varmasti monet kerrat halkonut hiuksia minun takiani. On ihanaa työskennellä ryhmässä, jossa tuntuu, että joka päivä oppii jotakin uutta. Meidän koko luokka on täynnä lahjakkaita yksilöitä. Tehtäväni on saada heidät kiinni ja olla joku päivä vielä ehkä hiukan parempi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vain parempien seurassa voi kehittyä itsekin, joten se on pelkästään hyvä, että joudun tekemään enemmän työtä, kuin muut. Kyllä se työnteko jossain vaiheessa palkitaan. Kiitos koko meidän luokalle tästä ihanasta vuodesta, jonka olen saanut kanssanne viettää.

Osa meistä hakee teatterikorkeakouluun ruotsinkieliselle puolelle. Rehellisesti sanottuna kaikilla on mahdollisuus päästä sinne. Luulen, että minulta pääsee itku, kun lopulliset tulokset tulevat. Joku on syksyllä sitten joukostamme poissa. Hain itse tänä vuonna myös näyttelijäntyönlinjalle Tampereelle ja minut potkaistiin pois heti alkumetreillä. Teatterikorkeakouluun lähetin myös paperit ja pääsykoe päivä olisi 13.5. perjantai. Olen kuitenkin päättänyt olla menemättä pääsykokeisiin, koska en ole valmistautunut tarpeeksi. Jos tipun taas heti ensimmäisessä vaiheessa niin kuin joka vuosi on käynyt. Häpeän itseäni. Liikaa.