Tuohon kysymykseen millainen olen, ei varmaan koskaan saa kunnollista vastausta. Ihminen muuttuu koko ajan ja mulla on ainakin vuosien varrella periaatteet ja ajatukset muuttuneet monestakin asiasta. Minut pysähdytti eilen puhelinsoitto ystävälleni. Olin luvannut mennä hänen luokseen jouluaaton iltana ja en mennyt, koska menin siskoni luokse ja selvittelin jouluvaloja kolme tuntia. Mieti, kolme tuntia luulisi, että on muutakin tekemistä. Minun ystäväni on kova juhlimaan ja suoraan sanoen ajattelin, että hän on lähtenyt ulos. Ajoimme hänen kodin ohitseen ja näytti, että valot ovat pimeinä. Ystäväni oli kuitenkin ollut kotona koko illan. Yksin. Minulla tuli todella huono omatunto. Olenko minä huono ystävä? Ilmeisesti olen, koska en pidä lupauksiani.
Koulussa meillä oli lukukausi keskustelu, jossa käytiin lävitse omia tavoitteita ja kuinka on onnistunut omissa tavoitteissaan ja mitä parannettavaa on. Minun suurin ongelmani näyttää olevan ääni. Puhun liian korkealta ja koko keho ei ole mukana, kun yritän ilmaista itseäni äänellisesti. Ääni on ihmisen persoonallisin ja henkilökohtaisin työväline. Miten minä yhtäkkiä pystyn muuttamaan jotain väärää oikeaksi, kun en edes tiedä mitä se väärä on. Olen kyllä tämän puolen vuoden aikana tarkkaillut itseäni paljon. Ehkä liikaakin. Seisoin todella huonossa asennossa ja se on ensimmäinen asia, mikä varmasti myös vaikuttaa siihen äänenkulkuun ja käyttöön. Minulla on hartiat edessä yläselkä pyöreänä huonossa ryhdissä ja lantio edessä. Jos pystytte edes vähän näkemään sielunne silmin asentoani huomaatte varmasti, että se näyttää todella koomiselta.
Tammikuuksi on kaksi tehtävää, jotka ajattelin tehdä joululoman aikana, mutta en ole saanut ollenkaan aikaiseksi. Pitäisi yrittää rutistaa ne viimeiset tehtävät vaikka viikonloppuna. Meille annettiin luokalta kummi, joka korjaa kaikki virheet kirjoitetusta tekstistä. Se tarkoittaa, että pitää kirjoittaa ja tarkistaa sata kertaa ennen kuin kehtaa luovuttaa tekstin ulkopuoliselle luettavaksi. Minä sain kummikseni Ellen Pauligin. Olen nimennyt hänet kahvitytöksi. Minulla on paha taipumus keksia ihmisille lempinimiä. Kutsun omassa päässäni henkilöitä lempinimellä ja pelottavaa olisi, jos joskus vahingossa sanoisin ääneen ne lempinimet, vaikka ei ne nyt varsinaisesti mitään haukkumanimiä ole, mutta joku voi silti loukkaantua.
Ville tulee ensi viikolla kotiin laivalta. Minun epätloivoiset laihdutusyritykset ovata jälleen kerran menneet aivan karille. Ville joutuu katselemaan tällaista "tonnikeijua". No ei kyllä minä periaatteessa olen ihan tyytyväinen itseeni ja painooni, mutta aina on kiva vähän valittaa. Olen nyt tehnyt jo yhden uuden vuoden lupauksen. Tärkeimpänä pidän sitä, että liikkuu tarpeeksi ja käy paljon salilla. Ensin laitan sen liikunta- ja treeniosion elämässäni kuntoon vasta sitten rupean vahtaamaan syömisiäni. Liikunnasta se hyvä olo tulee, eikä turhasta vahtimisesta ja itsensä tarkkailusta.
Tuosta äänestä vielä muutama sananen. Ja ai niin TEAK!!! Teakin pääsykokeet ovat tulossa taas keväällä niin kuin joka vuosi. Olen todella epävarma, että haenko ollenkaan. Tuntui taas todella vaikeilta noi tehtävät ja tuntuu, että on niin vähän aikaa ja ei sinne kuitenkaan pääse vaikka halu olisi korkealla. Taitoa vaan tarvittasiin rutkasti enemmän. Puheääni mua nyt stressaa taas yli kovaa. Nyt olen joka ilta harjoitellut ja puhunut ääneen ruotsia, mutta tuntuu ettei se ääni siitä miksikään muuta. No toisaalta mulla on neljä vuotta aikaa. En tiedä pitäiskö mennä johonkin Alexander-tekniikan kurssille tai johonkin. Pilates vois ehkä myös olla hyvä tuon äänenkäytön ja hengityksen kannalta. Hengitän kuulemma väärin. Luulin, että jokainen osaa hengittää, mutta ei näköjään. Mä hengitän vain vatsaosalla, enkä ollenkaan selällä. Selkähengitys on kuulemma kaiken a ja o. Nyt menen laittamaan ne A:t ja O:t järjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti