Minulla on kriisi. Olen viiden oranssi- punatukkaisen vuoden jälkeen värjännyt hiukseni vaaleaksi. En ole tottunut vieläkään katsomaan itseäni peilistä. Tuntuu, että peilistä minua tuijottaa täysin vieras ihminen. Vieras itselleni. Vieras muille.
Hyviä uutisia koulurintamalta on se, että minun ääneni toimii paremmin. Olen lukenut kirjaa terve ääni äänen hoidon abc. Tässä kirjassa neuvottiin hankkimaan ääniletku, jota käyttämällä pystyy rentouttamaan äänihuulia ja saamaan äänen oikeaan paikkaan. Sillä olen nyt pulputellut pieneen astiaan ja tuntuu, että siitä on oikeasti ollut apua.
Koulussa on paljon tekemistä, mutta on ollut taas aivan eri asenne pienen loman jälkeen ja innoissaan odottaa uusia tehtäviä ja uusia haasteita. Ollaan käyty improvisaatiossa lävitse tehtäviä joissa käytetään, jotain pistettä johon keskittyy kohtauksessa. Ja toinen ei saa huomata sitä pistettä mihin toinen keskittyy, tai sitten jos hän huomaa sen mitä tapahtuu. Akrobatiassa ollaan menty paljon eteenpäin ja aletaan itsenäisesti yhdistelemään kolmen liikkeen sarjoja erilaisiksi liikesarjoiksi. Vaikeaa, kun kukaan ei enää sanokaan tarkalleen, että mitä pitää tehdä vaan itse pitää keksiä liikkeet joita käyttää.
Toissa viikonloppuna meillä oli stage fighting viikonloppu. Se oli todellista rääkkiä. Opettaja oli todella tiukka. Opeteltiin kepin tai miekan käytön alkeita, tehtiin akrobatiaa ja käveltiin kummallisesti kauan aikaa. Pitäisi melkein olla videokamera mukana harjoituksissa, että harjoitukset pystyisi kuvaamaan. Ja voisi harjoitella myös jälkikäteen. Tulevista tapahtumista sen verran, että tulossa on teatterifestivaalit, jotka pidetään Vaasassa. Aion mennä katsomaan mahdollisimman monta esitystä. Huvittaisi nähdä myös teatteri X: n uusi esitys. Eipä muuta näissä tammikuun tohinoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti