Nyt olemme koulussa aloittaneet tekemään ensimmäistä näytelmää. Täytyy sanoa, että olen aivan pihalla ja en totisesti enää edes tiedä haluanko edes näyttelijäksi. Eilen harjoittelimme ensimmäistä kohtausta ja se oli todella kivaa, kun teki parhaansa koko ajan ja pääsi siihen hetkeen mukaan. Ehkä mun pitää vain ruveta ajattelemaan eri tavalla. Tehdä joka kerta parhaani ja toivoa, että se riittää itseään ei kuitenkaan pysty niin paljon muuttamaan, että näillä mennään mitä on annettu.
Suurin mun ongelma tällä hetkellä on aivan hillitön makeanhimo. Oon lukenut netistä kaikenlaisia palstoja ja blogeja miten hillitä makeanhimoa. Mun ongelma on se etten syö kunnollista aamupalaa ja päivällinen jää pieneksi ja iltapäivällä se iskee, huutaa ja vaanii mua ja lopulta lankean siihen iljettävään ansaan. Syön karkkia, sipsiä, suklaata niin paljon, että tuntuu että halkean. Tähän on nyt tultava loppu vaikka treenaan suhteellisen paljon vähintään kolme kertaa viikossa potkunyrkkeilen ja käyn lenkillä niin silti on paino tuon huonon ruokavalion johdosta lähtenyt nousemaan. Tätä alamäkeä on jatkunut kesästä asti. Kesällä mulla revähti jalkapohja ja en pystynyt liikkumaan oikeastaan ollenkaan koko kesänä ja viikoittainen liikunta jäi todella vähiin. Lohdutin itseäni sitten syömällä paljon huonoa ruokaa ja paljon karkkia ja suklaata ja tässä on tulos.
Olin kyllä kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja hän sanoi, että painoni on ihan normaali pituuteni nähden, mutta silti ottaa päähän nämä elämäntavat ja painonnousu, koska olen ollut paljon hoikemmassa ja lihaksikkaammassa kunnossa aikaisemmin.
Ville, tyyppi jonka kanssa olen tässä nyt hengaillut kesästä asti tuntuu myös pitävän todella laihoista ja pienistä naisista. Minua ei ikävä kyllä pysty kutsumaan oikein kummallakaan adejtiivilla. Toisaalta jos en kelpaa tälläisena kuin olen niin sille ei sitten voi mitään. Kaikillahan meillä ihmisillä on ihannenainen ja ihannemies minkälaisen haluaisi ja mua ainakin vaivaa, jos olen vaan joku hyvä kakkonen, kun sen ensimmäisen vaihtoehdon kanssa meni asiat persiilleen. Eihän varmaan kukaan ajattele näin monimutkaisesti, kuin minä, mutta kyllä sitä aina välillä miettii, että kelpaako sille toiselle ja onko tarpeeksi jotain..
No nyt olen päättänyt aloittaa taas karppauksen uudestaan ja kuntoilun oikein tosissaan ja viimeistään joululomalla lopettaa sitten sen tupakanpoltonkin kokonaan ehkä nämä ajatukset tässä positiivisemmaksi muuttuu. Positiivinen asia tällä viikolla on se, että olen melkein joka päivä kirjoittanut koulutehtäviä ja saanut aika paljon aikaiseksi. Eilisen tavoite jäi kyllä saavuttamatta, mutta tänään on uusi yritys.
Meillä oli koulussa joku ohjaaja käymässä joka auttaa oppimisvaikeuksissa ja saatiin tehdä testi missä testattiin, että millä tavalla oppii parhaiten. Mulla tuli ensimmäisenä oppimisalueena kuulomuisti ja se kyllä pitää paikkansa muistan hyvin, kun kuulen asioita. Toisaalta myös näkömuisti on minulla vahva. Muistan jos olen lukenut jotain koealuetta niin, tarkasti sivun ja kuvat millä sivuilla ne ovat olleet. Tämä samainen ohjaaja antoi meille myös hyvän vinkin: Kaikki se mikä kestää alle kolme minuuttia pitäisi tehdä heti. Olen pyrkinyt noudattamaan tätä ohjetta. PIeni asuntoni on edelleen kuin hukkuva laiva, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti