Sähäkkä sunnuntai suru puserossa.

Eilen oli kaksi viimeistä esitystä ja itkuhan siinä melkein lopuksi pääsi. Ei niinkään itseni puolesta vaan Hanneksen, joka jää nyt sitten eläkkeelle. Tänään olis harjoitukset klo 12.00 koululla ja pitäis ehtiä Hexan kanssa koirakouluun. Huh huh koko edellinen viikko on ollut yhtä hulinaa. Mystinen kurkkukipu on seurannut mua jo kohta kolme viikkoa, eikä loppua näy. Ääni meinaa pettää koko ajan. En tiedä johtuukohan, kurkkukipu nikotiinipurkasta jota syön. Treenannut en ole mitään. Koiran kanssa olen kävellyt pitkiä lenkkejä ja ollut koirapuistossa.  Jospa sitä ensi viikolla pääsis salille asti. Ruokailujen kanssa on mennyt todella hyvin ja tuntuu, että muutama kilo on ehkä meikäläiseltä lähtenyt. No eilen oli herkkutelupäivä, mutta tänään taas ruotuun. On tää mun elämä aika ihanaa. Hauskaa sunnuntaita!