Käytiin eilen Tomin kanssa läpi näytelmää. Saatiin oikein tehtäväksi käydä se läpi asemien kanssa, vaikka oltiin vain kahdestaan. Voisin vaikka vannoa, että enemmän se läpikäynti olis auttanut niitä lauantain esityksiä ajatellen. Tyhmiä oltiin, kun ei pidetty omatoimisia harjoituksia jo viime viikolla...Irenen kanssa vielä kysyttiin, että onko meillä lukuharjoituksia, kun esityksissä tulee kahden viikon tauko.. No pitäisi kuunnella itseään enemmän ja tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Hexa 9 viikkoisena tekee tuttavuutta Viivi kissan kanssa.
Hexa nauttii vapaudesta
Koko ajan myös jaksetaan muistuttaa, "Että tehän ette ole vielä ammattilaisia" Joo tämä on aivan totta, mutta en mä ainakaan koe, että yrittäisin jotenkin alisuoriutua, koska en ole vielä ammattilainen, tai että sallisin itselleni jotenkin enemmän virheitä, kun ei minulla tuota ammattilaisnimikettä ole. Haluaisin näyttää, että mä en ole tullut tänne leikkimään.Vaikka periaatteessa olenkin saanhan näytellä ja leikkiä lavalla..:) Olen myös valmis tekemään töitä ja otan kiitollisena vastaan kaiken kriitikin, koska uskon, että se on ainoa keino kehittyä..Toivoisin kuitenkin, että kaikki saisivat sitä kritiikkiä yhtä lailla. Vaikka on kuinka "ammattilainen" niin voi myös mokata ja varmasti on niitä huonompia ja parempia päiviä. Tasapuolisesti kiitosta ja ruoskaa olisi mun toivomus.
Lopussa kukka kasvaa, vai miten se meni?
Kiva on ollut nähdä, kuinka isossa talossa asioita hoidetaan. Tuotetaan näytelmiä, mutta luodaanko mitään? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja moni ihminen työskentelee saman päämäärän hyväksi. Ilman näyttelijöitä ei olisi teatteria. Ilman lavastajia, puvustajia, tarpeistonhoitajia, valo ja äänimiestä, scenografia, ohjaajaa ei olisi näytelmää. Kuka on tärkein?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti