Teatterilla on tahkottu nyt viimeisiä harjoituksia ja esityksissä on ollut koeyleisöä. Sain kahdensuuntaista palautetta meidän opettajalta ja muulta taholta. Nyt oon funtsaillut ja todennut, että oikeassahan ne palautteen antajat on. Se on ihanaa, kun ulkopuolinen silmä näkee niin paljon paremmin kaiken. Ja suora ja rehellinen palaute on ainut ase miten voi kehittyä. Mä otan aina kaiken negatiivisen palautteen niin raskaasti. Ja nyt ei todellakaan ole aikaa masentua ja jäädä surkuttelemaan, että voi että, kun olen huono vaan pitää käyttää se saamansa palaute hyödyksi ja uskoa täysillä siihen mitä tekee. Nythän mä elän mun unelmien elämää. En kai mä heti aio luovuttaa. Ja hyvällä mallilla tässä ollaan kaikin puolin. Pitäis olla kiitollinen, että saa tehdä tätä työtä. Ja että saa isoja haasteita.
Oon miettinyt, jos aloittaisin toisenkin blogin, johon kirjoittelisin treenauksesta ja tavoitteista sillä saralla, kun tännekin tuntuu sitä juttua aina tulevan. En tosin tiedä jaksanko päivittää kahta blogia. Tämän yhdenkin kanssa on vähän välillä niin ja näin. Treeneihin olen tällä viikolla ollut oikein tyytyväinen. Olen käynyt kävelylenkeillä tuo mun polvi ei salli mun vielä juosta ja yritän nyt olla rasittamatta sitä, että se parantuis mahdollisimman nopeasti. Sain tohon polveen tulehduskipulääkket, että eiköhän se siitä. Siis olen käynyt tällä viikolla kaksi kertaa salilla ja tehnyt kahvakuulajumpan kotona. Lisäksi olen joka aamu kävellyt Hexan kanssa rasvanpolttolenkkejä 45- 55 minuuttia. Meillä on huomenna vapaa. Ajattelin nukkua pitkään. Hyvä viikko takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti