Häpeän itseäni.

On pitkä aika, kun olen kirjoittanut mitään tänne blogiini, ja ajattelin nyt vihdoin ja viimein avata sanaisen arkkuni. Hyviä uutisia täältä Vaasan suunnalta. Meidän scenkonstin koulutusohjelma sai jäädä Vaasaan. Päätös tehtiin enemmistön päätöksellä 25.3.2011. Kaikki oppilaamme ovat syvästi huojentuneita ja iloisia. Wasa teater on myös osoittanut tukensa meille ja, kuin mansikka kermakakun päällä Wasa Teater tekee kanssamme yhteistyötä tulevana syksynä ja ottaa koko meidän luokan ensi vuonna siis toisen vuoden opiskelijat mukaan syksyn musiikkipainoitteiseen näytelmään Hemsång. Olemme todella riemuissamme syksyn tulevista koitoksista.


Meillä on menossa kevään toinen produktio luokkamme kanssa. Psykologinen draama, joka on huikea suoritus, koko illan pitkä kaksi ja puoli tuntinen näytelmä. Valmistusprosessi oli kiihkeä ja nopea. Kaikki sujui kuitenkin mielestäni erittäin kivuttomasta. Minä itse olen näyttelijänä hitaasti lämpeävää tyyppiä ja Gaby meidän ohjaaja-opettajamme on varmasti monet kerrat halkonut hiuksia minun takiani. On ihanaa työskennellä ryhmässä, jossa tuntuu, että joka päivä oppii jotakin uutta. Meidän koko luokka on täynnä lahjakkaita yksilöitä. Tehtäväni on saada heidät kiinni ja olla joku päivä vielä ehkä hiukan parempi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vain parempien seurassa voi kehittyä itsekin, joten se on pelkästään hyvä, että joudun tekemään enemmän työtä, kuin muut. Kyllä se työnteko jossain vaiheessa palkitaan. Kiitos koko meidän luokalle tästä ihanasta vuodesta, jonka olen saanut kanssanne viettää.

Osa meistä hakee teatterikorkeakouluun ruotsinkieliselle puolelle. Rehellisesti sanottuna kaikilla on mahdollisuus päästä sinne. Luulen, että minulta pääsee itku, kun lopulliset tulokset tulevat. Joku on syksyllä sitten joukostamme poissa. Hain itse tänä vuonna myös näyttelijäntyönlinjalle Tampereelle ja minut potkaistiin pois heti alkumetreillä. Teatterikorkeakouluun lähetin myös paperit ja pääsykoe päivä olisi 13.5. perjantai. Olen kuitenkin päättänyt olla menemättä pääsykokeisiin, koska en ole valmistautunut tarpeeksi. Jos tipun taas heti ensimmäisessä vaiheessa niin kuin joka vuosi on käynyt. Häpeän itseäni. Liikaa.