torstai 15. tammikuuta 2015

Ihminen on kuilu pyörryttää kun sinne katsoo.

Elämä menee pikku hiljaa eteenpäin, vaikka välillä haluaisi jäädä menneeseen. Elämä menee väkisin eteenpäin. Muistoja ei voi riistää multa ketään muistot jää, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi.

Hyviä uutisia. Pääsin Mikkelin työväennäyttämöpäiville esitykselläni Kieroon Kasvatettu. Erittäin iloinen olen tästä sen takia, koska Kieroon Kasvatettu oli kokonaan omaa käsialaani. Kirjoitin, ohjasin ja näyttelin itse kyseisessä kipaleessa. Mun raadissa on Miko Jaakkola ja Kati Outinen. Saadaan palaute esityksen jälkeen. Esitys esitetään kaksi kertaa Mikkelissä.

Nyt keväällä mulla alkoi yksi teatteritaiteen perusopetuksen ryhmä. Se on kyllä tosi antoisaa vaikka kauhulla aina odotankin tunteja. Tuntuu, että neljän vuoden koulukaan ei ole valmistanut mua kohtaamaan niitä ihania, innokkaita, villejä ja sanavalmiita nuoria. Ne osaa aina kyllä yllättää. Mua pelottaa, etten edes osaa opettaa niille mitään. Tuntuu, että ne on paljon paremmin mukana elämän menossa kuin minä. Tänään olin katsomassa Vaasan kaupunginteatterissa Taikatalvi esityksen muumeista. Jäi kyllä sanaton olo. Lapsia ei saisi aliarvoida. Kysymys kuuluu: Miksi Suomessa ei tehdä kunnollista lastenteatteria? Tähän kohtaan mun pitäisi varmaan perustella toi mun väite, mutta en nyt perustele.

Nyt kevätkaudella alkoi taasen teatteri ja kasvatus opinnot Helsingissä ja sinne suuntaan taas viikon päästä.  Kirjoitettiin näytelmä sovitus Woyzeckin pohjalta ja nyt saadaan kurssitoverilta palaute seuraavaan kertaan mennessä. Rahaa ei oo, mutta onnellinen oon, voisi olla tämän päivän motto. Mä vielä odotan sitä elämäni elokuvaroolia ja sitä, että kaikki mun rahahuolet kaikkoaa kuin tuhka tuuleen jonkun huippumahtavan teatteridiiilin johdosta. Haluan olla taiteilija, mutta vihaan olla köyhä. Hankala yhtälö. Tässä ihanaa valoa pimeään iltaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti