...Tytinää tassuissa...

Moi. Mulla on kova tavoite tälle viikolle käydä kuusi kertaa salilla ja siihen aerobiset liikunnat päälle. Nyt on vasta tiistai, mutta hehkutan nyt jo mun hyvin alkanutta viikkoa. Olen syönyt hyvin ja treenannut. Toivottavasti tää treenimotivaatio säilyy koko viikon. Hyvä täällä huudella kovasta tavoitteesta, kun tämän viikon ensimmäinen salitreeni vasta tehty. No lupaan raportoida tänne, kuinka projekti etenee...Venyttely kyllä auttaa noihin lihasjumeihin. Oon nyt venytellyt taas ahkerammin ja jotenkin on virkeämpi olokin, kun venyttelee kunnolla.

Mä en kirjoita mitään mun salitreenejä ylös, enkä kulje minkään vihkon kanssa salilla. Välillä mietin, että pitäiskä mun kirjoittaa vähän niitä treenipainoja ylös niin sitten olis vähän, että mihin verrata. Kunhan nyt ensin sais tän hyvän rytmin päälle. nyt on taas mennyt monta viikkoa vain yhdellä salitreenillä ja se ei kyllä kehitä mihinkään suuntaan.. No pikkuhiljaa. Ei kait mun tarvisi vaatia itseltäni liikoja. Koska tosiasiahan on, että joka paikkaan ei sitä ihminen repee. Olen kuitenkin ajatellut tämän asian näin, että itseensä ja omaan hyvinvointiinsa satsaaminen on pelkkää plussaa. Ja loppujen lopuksi ei se treeni edes vie, kuin korkeintaan tunnin ja siihen jäähdyttelyt päälle niin kyllä tunti päivässä pitäisi olla aikaa.

Oon miettinyt, että jos tammikuussa hommaisi sen personal trainerin, mutta katsotaan nyt. Jotenkin toisaalta tuntuu typerältä maksaa jollekin, joka patistaa sut liikkumaan ja tekemään asioita. Se halu ja innostus pitäisi lähteä kuitenkin viime kädestä itsestä. Vaikka olishan se hienoa nähdä miten tavoittelliseksi se liikunta muuttuu personal trainerin kanssa. Katsotaan nyt kyllä mä tässä vielä jonkun aikaa tahkoan itsekseni. Ja toisaalta nyt on ihanaa, kun olen valinnut eri tunteja fiiliksen mukaan, enkä toisaalta ole sidottu niin tiukkoihin aikatauluihin. Käyn välillä zumbassa, välillä potkunyrkkeilyssä, välillä kuntonrkkeilyssä. Teen salilla ja jumpissa ainoastaan asioita, joita haluan tehdä. No salitreenit nyt on määritelty etukäteen, mutta kyllä niissäkin joustonvaraa löytyy. Ehkä nykyään osaan kuunnella itseäni paremmin. Mitä haluan ja tarvitsen.

Siihen bodyjoogaan mun on pitänyt mennä vaikka kuinka kauan, mutta se on vaan koko ajan jäänyt. Nyt en tänä torstainakaan pääse, kun menen katsomaan Kom-teatterin vierailuesitystä Karkkipäivä. Olen aika varma, että itken siellä katsomossa. Ainakin haluaisin itkeä. Haluaisin pitkästä aikaa nähdä teatteria, joka koskettaa.

Heikin kanssa ollaan nyt kävelty pitkiä lenkkejä. Huomenna aamulla ajattelin ottaa taas sauvat kauniiseen käteen ja lähteä sauvakävelylle kera koiran. Voin uskoa ,että se on näky, kun painellaan pitkin Vaasan katuja. Onneksi aikaisin aamulla ei ole kauhean moni vielä liikenteessä. Heikkikin tulee jo paremmin lenkillä mukana, eikä sitä tarvitse kiskoa perässä niin kuin vielä muutama kuukausi sitten. En ole vielä ikinä tavannut noin mukavuudenhaluista koiraa. Se ei ulos lähde, eikä pitkälle kävele, jos ei ole pakko. Se on niin rauhallinen, että välillä mietin, että onko siinä jotakin vikaa. Se on aivan loistopaketti kyllä. Musta jopa joskus tuntuu, että se osaa lukea mun ajatukset.  No ehkä toi on jo vähän liikaa vaadittu, mutta on se jotenkin aivan yliluonnollisen viisas eläin. Ei siis ole tullut ollenkaan omistajaansa. Paitsi ehkä siinä, että on aivan helvetin itsepäinen. Hauskaa viikkoa kaikille!